Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
Hoitovihko  [ Kirjoita ]

Nimi: Isla Aarnio

11.03.2019 15:09
Luku 4 Kisoihin valmistautuminen

Seikkailin taas netissä. Nyt tein onneksi jotain hyödyllistä, tai no hyödyllistä itselleni, ei muille. Olin siis ilmoittautumassa ratsastuskilpailuihin. Koulukilpailu pidettäisiin Trefoilissa, se oli yksi syy ilmoittautumiselleni. Näin minun ei tarvitsisi järjestää kyytiä itselleni tai Masalle. Olin luonnollisesti kysynyt luvan Amandalta ja äidiltäni, ja saanut luvan molemmilta. Osallistuisin Helppo C-luokaan. Olisin pärjännyt myös Helppo B-luokassa, mutta päätin yhdessä Amandan kanssa, että ensimmäinen kilpailuni kannattaa ottaa rauhallisemmin ja hakea kokemusta voiton sijaan. Olin samaa mieltä ja olihan Masakin jo korkeassa iässä, ori ei kestäisi enää hiki treenejä tai vaikean luokan aiheuttamaa stressiä. Varsinkin nyt, kun friisu joutuu paikkailemaan minun omat virheeni. Taitavan ratsastajan, kuten Amandan kanssa, Masa voisi varmaan osallistua vielä hieman vaikeampiinkin luokkiin. Kun läppärini näyttö sammui edestäni, heräsin ajatuksistani. Avasin koneen uudestaan ja tein loppuun osallistumislomakkeen. Olin saanut tehtäväni valmiiksi ja vapaa lähtemään tallille.

-Se meni oikein hyvin! Voidaan lopettaa tältä päivältä, Amanda huusi maneesin keskeltä.
Nyökkäsin ja siirsin masan ravista käyntiin. Taputin ratsuani kaulalle ja annoin sille pitkät ohjat. Ori venytti kaulansa oikein pitkäksi ja pärskähteli rentoutuneena. Hymyilin sille. Olin käynyt ratsastamassa Masalla, joka toinen päivä ensimmäisestä ratsastuskerrastani lähtien. Olimme jo aika hyvä pari, vaikka itse sanonkin. Annoin orin kävellä kierroksen, minkä jälkeen jalkauduin ja talutin seuraavat kaksi kierrosta. Hoidokkini oli hikoillut vain kainaloista, ja todennäköisesti satulan kohdalta. Olin ylpeä meistä, Masa oli hienosti jaksanut tunarointini ja minäkin olin tehnyt parannuksen istunnassa. Ja nyt pidin useammin nyrkkini pystyssä, enkä vaaka suorassa niin kuin ennen. Luulen orin pitävän ratsastushetkistämme, sillä se yleensä ravaa tarhan portille kun näkee minut, tai hörisee karsinassa. Eikä asialla ole mitään tekemistä, että olen lahjonut oria porkkanan paloilla, joka kerta kun tapaamme. Kun Masa oli viilentynyt hieman, talutin sen kaartoon. Sitten löysäsin satulavyön ja nostin jalustimet ylös. Taputin hevosta kaulalle samalla, kun poistuimme maneesista Amandan johdolla. Kävelimme tallille Amandan antaessa loppupalautetta tunnista. Nainen avasi meille tallin ovet, joten minun ei tarvitsisi säätää Masan kanssa, tai oikeastaan Masa ei säätänyt, minulla vain oli välillä vaikeuksia ovien kanssa. Talutin hevosen sen karsinaan ja otin heti ensimmäisenä siltä suitset pois ja vaihdoin riimun tilalle. En kiinnittänyt Masaa mitenkään vaan annoin sen hamuta heinänkorsia maasta. Tiesin orin pysyvän karsinassaan, vaikka karsinan ovi olisi auki. Vein suitset karsinan ovessa olevaan koukkuun ja aloin riisumaan Masalta satulaa. Hoidokkini seisoi niin kiltisti paikoillaan, kun kiersin sitä ympäri irrottaessani satulavyötä, että annoin sille porkkanan palan taskustani. Laitoin satulan karsinan ulkopuolella olevaan loimitelineeseen ja otin ostamani harjapakin mukaan karsinaan. Harjasin huolellisesti satulan ja satulavyön paikan sekä pään niin, että varusteista ei jäänyt jälkiä karvaan. Kun olin tyytyväinen työhöni, otin Masalta riimun pois päästä ja vein harjat omalle paikalleen satulahuoneeseen. Sitten palasin vielä hakemaan satulan ja suitset. Amanda oli satulahuoneessa, kun tulin sinne. Hän penkoi kaappia, joka näytti olevan pullollaan tavaraa.
-Mitä sä teet?, kysyin häneltä samalla kuin laitoin hoidokkini varusteita paikoilleen.
-Etsin, nainen vastasi lyhyesti.
-Mitä sä sitten oikein etsit?, kysyin kiinnostuneena.
-Hahaa! Löytyi!, Amanda huudahti ottaessaan aika pölyisen laatikon kaapin perukoilta.
Menin lähemmäs katsomaan, mitä siinä laatikossa oli niin ihmeellistä. Amanda avasi laatikon kannen, ja otti esiin mustan kilpailutakin, lyhythihaisen kisapaidan, valkoiset ratsastushousut sekä valkoiset ratsastushanskat. Ne olivat hyvässä kunnossa ja puhtaat, niissä ei juurikaan näkynyt käytön merkkejä. Joku oli selkeästi pitänyt niistä hyvää huolta.
-Miksi sinä näitä etsit?, kysyin kiinnostuneena.
Vaatteet olivat liian pieniä aikuiselle, varsinkin Amandalle joka oli aika pitkä. Ehkä hän aikoi laittaa ne myyntiin tai lahjoittaa jollekin sukulaiselle.
-Ne ovat sinulle, Amanda kertoi hymyillen.
Hämmästyin niin, että en saanut sanottua mitään. Ratsastusvarusteet maksavat aika paljon, en voisi ottaa niin isoa lahjaa vastaan. Varsinkin, kun minulla ei ollut mitään Amandalle.
Nainen taisi tietää mitä ajattelin, sillä hän hymyili ja sanoi:
-Taina käytti niitä ollessaan sinun ikäisesi, mutta nyt hän on kasvanut ja nämä ovat hänelle liian pienet. Joten tänne kaappiin ne jäisivät, jos sinä et niitä ota. Minä menen hakemaan Ladyn, kun Mandy ratsastaa sillä tänään. Voit sovittaa täällä varustehuoneessa.
Niine sanoineen Amanda vain lähti ja jätti minut päättämään, että hyväksyisinkö lahjan vai en. Päätin antaa lahjalle mahdollisuuden, ja sovittaa vaatteita. Puin ne pika vauhtia, sillä en halunnut kenenkään tulevan varustehuoneeseen ja yllättävän minut puolialastomana. Vaatteet oli minun kokoani ja istuivatkin hyvin. Tarkastelin vielä itseäni puhelimeni kameran avulla. Näytin oikealta kilparatsastajalta! Kuvittelin itseni kouluradalle Masan kanssa tekemään koottua ravia. Mielikuva teki minut iloiseksi, vaikka tiesin että Masa ei tekisi enää mitään niin vaativaa. Kuullessani kavioiden kopinan tiesin Amandan tulleen takaisin. Tulin ulos satulahuoneesta. odotin, että hän saisi Ladyn karsinaan. Sitten riensin naisen luo.
-Olen kuin ihka oikea kilparatsastaja! Vai mitä?, kysyin innoissani.
-Niin, olet oikein nätti, Amanda vastasi äidillisesti.
Halasin häntä ja mumisin kiitoksen hänen korvaan. Nyt olin viimeistä piirtoa myöten valmis kilpailuihin!

Nimi: Isla Aarnio

11.02.2019 12:52
Luku 3 Ratsastamaan

Koulun kellot soivat koulupäivän loppumisen merkiksi. Pakkasin nopeasti kirjani ja penaalin reppuun. Hain puhelimeni kännykkä parkista, kun niitä ei repussa koulupäivän aikana saanut pitää. En liiemmin säännöstä tykännyt, mutta en halunnut saada jälki istuntoa tottelemattomuudesta. Kävelin naulakolleni, minulla ei ollut kauhea kiire kun kävelisin kotiin. Puin päälleni jälleen mustan takin ja pipon, tosin nyt minulla oli siistimmät talvikengät nekin olivat mustat. Olenpa hilpeän värinen tänään, tuumin mielessäni. Koulun portilla minua odotti paras kaverini Alisa tai niin kuin häntä kutsuin Allu. Hymyilin ystävälleni, kävelisimme yhtä matkaa, sillä hän asui vain 800m päästä kodistani. Koulusta matkaa kotiini oli vain 2km, usein isäni haki meidät koulusta, mutta tänään hän oli kiireinen. Kävelimme vierekkäin tietä pitkin.
-Mitä sä aijot tehä tänään?, ystäväni kysyi.
-Mä ajattelin mennä tallille, vastasin.
-Ai, mitä meinaat tehä siel?, Allu sanoi.
-No, ajattelin ratsastaa Masalla. Jos siis saan luvan, kerroin.
-Jännitääks sua ratsastaa sillä?, Allu kysyi,olin kertonut ystävälleni kaiken joten hän oli perillä asioista.
-Rehellisesti sanottuna, joo. Mut Masa on konkari ja tosi hyper super rauhallinen, joten mitään ei pitäis sattuu. Sitä paitsi onhan siellä aina joku, jos sattuukin jotain, vastasin.
Loppumatkan sitten keskustelimmekin, siittä mitä minun pitäisi tehdä tallilla. Mietimme miten minun kannattaisi tehdä alkulämmittely ja millä tehtävillä aloittaa. Pähkäilimme myös kuinka kauan minun kannattaisi Masalla ratsastaa, ja mitä tekisin jos ratsuni olisi liian laiska tai jäykkä. Allu oli suunnilleen saman tasoinen ratsastaja kuin minä eli helppo C. Jos Riimulan talli olisi jatkanut olisimme siirtyneet helppo B-C tasoiselle tunnille. Koska talli oli lopettanut, olin jäänyt Helppo C tasolle. Onneksi sain ratsastaa Trefoilissa, olin hehkuttanut paikkaa jokaiselle kaverilleni. Mutta he halusivat vain tunteja eikä hoitajuutta. Matka meni kuin siivillä, hyvästelin Allun ja jatkoin matkaani kotiin. Tekisin nopeasti läksyt, söisin eilistä ruokaa ja lähtisin tallille kun äiti tulisi kotiin. Suunnitelma oli omasta mielestäni hyvä, ja nyt tiesin myös tarkemmin mitä tekisin tallilla.

Astuin tallin ovesta sisään mukanani paljon tavaraa. Kypärä, hanskat, turvaliivi ja ratsastussaappaat olivat kassissa vasemmassa kädessäni ja oikeassa oli pussissa kaikki Masalle tuomani tavarat. Tallissa häärikin Taina ja Amanda hevosten kimpussa. He olivat selkeästi tulleet juuri ratsastamasta, sillä he riisuivat Ladylta ja Gigilta varusteita. Molemmat hevoset oli sidottuna käytävälle. Naiset eivät huomanneet tuloani tai ainakaan he eivät reagoineet siihen mitenkään.
-Moi!, tervehdin.
-Hei Isla!, Taina sanoi keskittyessään saamaan Ladylta suitsia pois. Ilman, että tamma lähtisi tiehensä.
-Onpas sulla paljon tavaraa. Voit jättää ne halutessasi varustehuoneeseen. Haluatko tulla sitten auttamaan näiden kanssa?, Amanda kysyi.
-Juu, tuun ihan just, vastasin.
Kävelin satulahuoneeseen, missä makoili jälleen Kelso-pupu ja toinen harmaa kaniini jonka nimi taisi olla Bonni tai Donni. En muistanut nimeä, joten annoin asian olla, jätin kassini nurkkaan ja kiiruhdin takaisin käytävälle auttamaan. Amanda ja Taina olivat kummatkin saaneet varusteet pois hevosilta. Joten päädyin viemään kummankin hevosen satulat ja suitset paikoilleen, huuhtelin kuolaimet ja niputin suitset. Satuloille en tehnyt mitään. Kun olin valmis, palasin toisten luo. Tammat oli harjattu ja laitettu karsinoihinsa.
-Kiitos Isla avusta, Taina sanoi, ennen kuin lähti tallista.
-No niin, sä et varmaan tullut tänne vaan auttelemaan, Amanda sanoi.
-Siis joo mul oli yks idea, mut mitkä on sun suunnitelmat?, kerroin.
-Ei mulla oikeastaan ollut tälle päivälle enää kauheasti suunnitelmia, paitsi Paroni täytyis vielä liikuttaa, nainen vastasi.
- Okei, mä ajattelin kanssa ratsastaa. Jos siis sä annat luvan, kerroin odottaen Amandan mielipidettä asiaan.
-Tietenkin sinä saat sillä ratsastaa! Mä odotinkin jo milloin kysyisit lupaa, hän vastasi hymyillen.
-Mä käyn sitten hakeen Masan tarhasta, sanoin ja lähdin Amandan vastausta odottamatta tallista tarhoille.
Miltei juoksin Masan tarhalle, sillä ulkona kävi ikävän kylmä tuuli. Lumikin oli loskamaista, eikä ihanaa puuterilunta. Hoidokkini tarhalla huomasin, että aitaus oli tyhjä. Olin aluksi hämmästynyt ja ihmeissäni. Sitten minut valtasi huoli, Masa oli yleensä näihin aikoihin ulkona. Missä ori voisi olla? Katsoin muutkin tarhat, Masaa ei oltu siirretty eri tarhaan. Kiirehdin talliin Amandan luokse.
-Masa ei ole tarhassa! Onkohan se karannut tai jotain?, kysyin häneltä hädissäni.
Nainen räjähti raikuvaan nauruun. Dude, joka oli istunut Amandan vieressä, säikähti ja pomppasi seisomaan. Olin ymmälläni, mikä oli noin hauskaa? Masa oli kadoksissa ja hän vain nauroi!
-Voi sinua, olet liian hätäinen. Masa ei ole karannut tai varastettu. Se on täällä tallissa omassa karsinassaan, jo hieman rauhoittunut Amanda kertoi.
Punastuin häpeästä, olisi tietenkin pitänyt kysyä Masasta ennen kuin vetää johtopäätöksiä. Tai alun perin kysyä, että oliko ori tarhassa vai tallissa.
-Ai okei, anteeksi, sanoin ja kiiruhdin Masan karsinalle.
Friisiläinen hörisi, kun avasin sen karsinan oven. Hymyilin, miten onnelliseksi tuo hevonen minut välillä tekikään. Otin karsinan ovesta riimun ja sen narun. Ori antoi minun laittaa riimun päähänsä ilman temppuilua, sidoin tuon taas kiinni karsinan kalteriin vetosolmulla. Seuraavaksi menin varustehuoneeseen, ja otin kassistani Masan uuden harjapakin ja harjat. Ne olivat kaikki samaa sinisen sävyä, olin jopa ostanut jumbosienen hien pesemiseen. Otin Masan vanhan harjakassin, ja jaoin sen sisällön muiden hevosten pusseihin. Sillä olin ostanut orille kaikki harjat, mitä se tulisi tarvitsemaan. Otin pakin mukaan ja vein sen Masan karsinalle.
-Oletkos sinä taas ollut ostoksilla? Saanko katsoa? , Amanda kysyi, kun hän huomasi mitä olin tehnyt.
-Joo, mulla on rahaa kun en enää käy tunneilla, vastasin putsatessani kavioita.
Friisu oli jälleen kuin enkeli, se yritti olla laittamatta painoa kaviolle jota pitelin ja se nosti myös kaikki neljä kaviota ilman ongelmia. Kun olin tyytyväinen kavioihin, tartuin seuraavaksi kovaan harjaan, jolla harjasin puoliksi sulaneen lumen orin selästä.
-Sähän olet ostanut aika paljon jo kaikkea, Amanda sanoi.
-Olin mä hankkinut vielä lisääkin. Mulla on kassissa este- ja kouluhuovat sekä otsapanta, kerroin.
-Ohhoh, Masalla on kyllä vaan yleissatula, mutta sille vois varmaankin koulupenkin ostaa, Amanda puheli.
En vastannut, vaan keskityin harjaamiseen. Selvitin myös hieman vuohiskarvoja, mutta annoin niiden olla, kun tajusin työni olevan turhaa. Olin pian valmis, ja hainkin varustehuoneesta Masan satulan ja suitset sekä uuden kouluhuovan. Jätin suitset karsinan ovessa olevaan koukkuun, sillä satuloisin Masan ennen suitsien laittamista. Nostin satulan Masan selkään ilman ongelmia, olin hieman hämmästynyt, sillä olin luullut että hevonen olisi liian korkea minulle. Ori seisoi paikoillaan kuin patsas, eikä edes pullistellut. Sen ansiosta pääsin ennätysajassa laittamaan suitsia, sekin sujui hienosti. Hoidokkini ei edes nostanut päätään suitsien laitossa. Kun ratsu oli valmis, hain varustehuoneesta omat varusteeni. Vaihdoin pipon kypärään, talvihanskat ratsastushanskoihin, takin turvaliiviin ja kengät ratsastussaappaisiin. Olin valmis ratsastamaan.

Säädin jalustinhihnoja Masan selässä. Maneesissa oli mukavan lämmin, joten sormeni eivät jäätyneet niin kuin yleensä. Kun olin valmis, vilkaisin Amandaa joka sääti omia jalustimiaan Paronin selässä. Päätin aloittaa jo kävelemisen, annoin Masalle liikkeelle lähtö merkin pohkeillani. Orin käynti oli oikein mukava, vaikka askeleet olivatkin isompia kuin oli tottunut. Annoin friisun kävellä neljä kierrosta uralla pitkin ohjin. Vaikka Amanda ratsasti samaan aikaan kuin minä, hän ei opettaisi/ohjaisi minua. Koska hän halusi nähdä miten ratsastan itsenäisesti ja miten pärjäisin Masan kanssa. Vaikkakin Masan kanssa pärjäisi varmaan joka ikinen ihminen. Otin ohjat tuntumalle ja aloin tekemään voltteja ja pysähdyksiä. Ori totteli aika hyvin, mutta pysähdyksistä liikkeelle lähteminen ei olisi kauheasti huvittanut. Kun hevonen tuntui taipuisalta siihen suuntaan, vaihdoin suunnan täyskaarrolla. Ja jatkoin volttien ja pysähdyksien tekemistä. Kun olin tähänkin puoleen tyytyväinen, siirsin Masan raviin. Ravi oli pehmeää, se ei pomputtanut juuri ollenkaan. Hymyilin leveästi ja taputin Masaa kaulalle. Päätin olla keventämättä ja istua harjoitusravissa. Käänsin ratsuni keskiympyrälle, ja yritin saada onnistuneen asetuksen sisäänpäin. Aluksi se ei onnistunut, koska Masa ei ymmärtänyt mitä siltä halusin. Ori vain pienensi ympyrää. Aloin hermostua, joten siirsin hevosen käyntiin ja hengitin syvään. Kun olin valmis, siirsin ratsuni uudestaan raviin ja aloin yrittämään asetusta. Nyt se onnistui melkein heti, kehuin oria. Ravattuamme kaksi kierrosta, suoristin Masan ja siirsin sen käyntiin. Ohjasin ratsuni uralle. Huomasin Amandan tekevän virheetöntä pohkeenväistöä ravissa. Haluaisin olla joskus yhtä taitava kuin hän. Itse osasin jotenkuten pohkeenväistön käynnissä. Masan pysähtyessä tajusin, että olin jäänyt taas ajattelemaan ja vain matkustanut orin kyydissä. Nostin jälleen ravin ja vaihdoin suunta. Aloin tekemään tehtävää tempon vaihtelu tehtävää. Lyhyet sivut normaalissa käynnissä, toinen pitkä sivu normaalia reippaammassa ravissa ja toinen pitkä sivu normaalia hitaammassa ravissa. Masa meni oikein nätisti, vaikka hitaammassa ravissa meinasikin välillä siirtyä käyntiin. Teimme tehtävää jonkin aikaa, kun olimme saaneet kolme kierrosta tehtyä ilman laiskottelua tai muita ongelmia, siirsin Masan käyntiin ja annoin sen kävellä pitkin ohjin uralla. Suunnittelin mielessäni seuraavaa tehtävää. Kun olin valmis, kokosin ohjat. Nostin ravin pitkällä sivulla. Sitten nostin laukan kulmasta. Nosto onnistui hyvin ja Masan laukka oli keinuvaa ja siinä oli aika helppo istua. Tein laukassa päätyympyrän, joka oli ennemminkin epämuodostunut soikio. Jatkoin laukkaa seuraavan pitkän sivun puoleen väliin asti, siinä kohdassa siirsin orin raviin. Annoin orin ravata kulmaan, jossa siirsin sen käyntiin. Taputin Masaa kaulalle, ja kehuin sitä. Tein saman tehtävän uudestaan, ja sillä kerralla päätyympyrästä tuli jopa pyöreä. Vaihdoin kokorata leikkaalla suuntaa käynnissä. Tein pari ravi siirtymistä varmistaakseni, että Masa oli vieläkin kuulolla. Sitten nostin käynnistä laukan ja annoin orin laukata suoralla uralla kierroksen. Amanda teki keskiympyrää, jotta ei olisi tiellä. Laukka kierroksen jälkeen siirsin orin raviin. Aloin tekemään loppu verkkaa. Tein ravissa voltteja ja käyntisiirtymisiä molempiin suuntiin. Kun olin varma, että Masalle ei tulisi jumeja, annoin sen kävellä. Annoin pidempää ohjaa ja otin jalkani pois jalustimista. Nyt vain käveltäisiin vielä hetki ja voisimme palata talliin.
//sanoja on 1 472

Nimi: Isla Aarnio
Kotisivut: http://https://ibb.co/tBzF6jN/

02.02.2019 21:34
Innostuin taas tästä piirtelystä, joten irtohypytys kuva olis nyt vuorossa. Ja sä löydät mun imgbb tilin jos linkki ei toimi :)

Vastaus:

Hieno piirros! Saat tästä 30v€

Nimi: Lena

30.01.2019 16:45
1 ❤️ Trefoil Hill

Hilma kolisutti kavioitaan trailerissa. Suuni nousi hymyyn. Väkisinkin. Noh, mitä sitä nyt turhaan estelemään.
Iskä ajoi Trefoil Hillsin pihaan. Tallista tuli pihaan tummahiuksinen keski-ikäinen nainen, tallinomistaja Amanda. Hän vilkutti iloisesti meille noustuani ylös autosta ja käveli luoksemme.
"Moi, tultiin tuomaan Hilma nyt tänne", kerroin, vaikka Amanda kyllä sen tiesi. Olin käynyt täällä jo eilen, jolloin oli sovittu Hilman muutosta tänne.
Talli millä Hilma oli ennen ollut, oli lopettanut ja tammani oli joutunut olemaan viikon naapurin vanhassa navetassa, jonka naapuri oli aikonut purkaa. Onneksi ei ollut vielä! Nyt Hilma pääsisi kuitenkin asumaan tänne Trefoil Hillsiin, joka oli minulle myös sijainnin kannalta parempi kuin edellinen talli.
"Otetaanko Hilma ulos ja viedään talliin?" Amanda kysyi hymyillen. Myönnyin. Isä avasi trailerin oven Amandan avustuksella ja sisässä seisoi Hilma korvat pystyssä ja sieraimet suurina.
"Voi onpa se suloinen!" huokaisi Amanda ihastuneena. Sitä se Hilma olikin.

Ennen kuin huomasinkaan, olin jo taluttamassa Hilmaa yksityistalliin. Onneksi sillä olisi siellä seuralainen, rautias torinhevosruuna Hemuli.
Hemuli vaikutti kiinnostuneelta, kun saavuimme Hilman kanssa talliin. Hilmakin nosti päätään ja hörähti torinhevoselle tuttavallisesti.
Eilen Hilmalle pohjustamani karsina sai nyt asukkaan, kun vein tammani sinne. Suokki alkoi heti tutkia karsinaa. Ehkä parempi jättää se rauhassa tutkimaan omaa hienoa valtakuntaansa - ainakin joksikin aikaa.

Siirryimme siis ulkosalle. Mittarissakin oli varmaankin jonkun verran pakkasasteita, mutta ei se haittaa!
Amanda oli jo eilen esitellyt minulle tallia, mutta halusin tutustua hänen hevosiinsa. Amandan johdolla menin päätalliin ja isä meni odottelemaan autoon. Mokomakin!
Amandan hevosista vain yhdellä, vanhalla friisiläisori Masalla oli hoitaja. Muut olivat toistaiseksi vielä ilman ja kaipa sitä voisi jonkun hoitajaksi joskus ehkä ryhtyäkin, jos vain saisin luvan. Ehkä joku tallin neljästä suomenhevosesta voisi kiinnostaa. Petskuun ihastuin, mutta toki myös Paroni, Leevi ja Milla olivat ihania.
Myös tallin shetlanninponit Bimu ja Bob, sekä heidän myynnissä oleva varsansa olivat varsin lutuisia, mutta minulle ehkä jo liian pieniä.

Ennen kotiin lähtöä kävin vielä katsomassa Hilmaa. Suomenhevoseni vaikutti varsin tyytyväiseltä. Amanda lupasi soittaa, jos tänään tulisi jotain hämminkiä. Huomenna tulisin heti aamulla katsomaan Hilmaa. Tiesin jättäväni tamman hyviin käsiin.

Vastaus:

Kiva tarina, ja terveluaTrefoil Hilliin! Saat tästä 25v€ kaappiisi. :)

Nimi: Isla Aarnio
Kotisivut: http://https://ibb.co/album/d0NK8v/

28.01.2019 13:50
Tein uuden piirrustuksen Masasta^^ Se on ainakin omasta mielestäni parempi, kuin aiempi. Se kovin paljoa Masalta näytä, mutta olen siihen silti aika tyytyväinen.

Vastaus:

Masahan se siinä <3 Hieno! Saat tästä 30v€ kaappiisi

Nimi: Isla Aarnio

26.01.2019 17:59
Luku 2 Aloitteleva hoitaja
Astuin ovesta sisään, muistin kuinka olin ystävieni kanssa sovittanut kypäriä ja miettinyt parasta herkkua hevosille. Se oli ohi nyt, oloni oli hetken haikea. Sitten muistin, että miksi olin tullut tänne Equestrian PRO:n liikkeeseen. Olin tullut ostamaan Masa rakkaalle riimun ja ehkä jotain muuta, jos rahat riittää. Liike oli tuttu, monien siellä vietettyjen hetkien ansiosta, joten minulle ei tuottanut ongelmia löytää riimu osastoa. Tiesin, että nyt oli vuorossa vaikein osuus, valinta. Pitäisiköhän Masa pehmustettua riimua? Tajusin, että mustalla hevosella valkoiset pehmusteet, eivät olisi kovin pitkään valkoisia. Niinpä ne olivat poissa vaihtoehdoista. Nahkariimukin oli nopeasti poissa pelissä. Tiesin kokemuksesta, että Cassiel-merkin riimut ovat kestäviä ja hyviä perusriimuja. Kun merkki oli tiedossa, aloin miettimään väriä. Pinkki, turkoosi ja muut kirkkaat värit olivat poissa laskuista, samasta syystä kuin pehmusteetkin. Mietin pitkän aikaa metsäisen tumman vihreän ja tumman sinisen välillä. Päädyin tumman siniseen, sillä se sopi mielestäni parhaiten Masalle. Viimein ratkaistava asia oli koko, kuinka iso oli Masan pää? Myyjä varmaankin huomasi, että minulla oli vaikeuksia, sillä hän tuli luokseni hymyillen pirteästi.
-Hei! Tarvitsetko apua?, nainen kysyi.
-Joo, kun mä en ole oikein varma tästä riimun koosta, vastasin ja näytin hänelle erikokoisia riimuja.
-Se on kyllä aina vaikeaa, se oikean koon löytäminen. Minkälaiselle hevoselle tämä tulee?, hän sanoi.
- Masa on friisiläisori, eli aika iso heppa on kyseessä, sen säkä on n. 160 cm, kerroin toiselle.
-Hmm….. Sanoisin, että tämä koko olisi hyvä. Jos se ei ole sopiva, niin saat puolet alennusta jos ostat uuden samanlaisen riimun. Kun se on sitten minun vika, sillä sitten olen johtanut asiakasta harhaan. Ymmärrätkö?, myyjä kertoi.
- Okei, kiitos. Ja ymmärretty on, vastasin.
-Hyvä, tarvitsetko mitään muuta?
-No, oikeastaan voisin ottaa nyt samalla myös samanvärisen riimunnarun, kerroin.
-Ne ovat tuossa suuunnassa, tosin olisit varmaan tajunnut sen jo opasteistakin, nainen opasti.
Kiitin myyjätärtä, ennen kuin suuntasin riimunnaruosastolle. Se valitseminen oli lasten leikkiä riimuun verrattuna. Etsin vain oikean värin ja nappasin narun hyllystä. Sitten jo suuntasinkin kassalle. Avatessani kukkaroani huomasin siellä olevan kaksikymppisen, joka ei ollut minun. Tajusin äidin laittaneen sen sinne, hymyilin ajatukselle. Huomasin myyjän katsovan minua odottavasti, punastuin hieman ja maksoin ostokseni. Sain pienen muovikassin, jossa kantaa tavarat. Tyytyväisenä ostoksiini lähdin liikkeestä, ja kävelin autolle jossa isäni oli odottanut minua.

Olin käynyt kotona vaihtamassa tallivaatteet, eli college-housut, lämpimän hupparin, villapiponi, ratsastustalvitakin ja samat ruskeat talvikengät kuin viimeksi, jotka olivat niin käytetyt että kelpasivat enää vain tallille. Nyt seisoin tallin edessä, miettien mitä pitäisi tehdä ensimmäiseksi. Päätin mennä sisälle tallin, ja katsoa näkyisikö ketään. Suuntasin ilmoitustaululle, huomasin että Trefoiliin oli tullut kaksi yksityistä hevosta. Uteliaisuuteni heräsi, joten päätin mennä tarhoille katsomaan, näkyisikö uusia hevosia. Monilla hevosilla näytti olevan loimi, vaikka pakkasta olikin vain kaksi astetta, lunta satoi verkkaiseen tahtiin. Oli hyvä sää touhuta tallilla. Katsellessani tarhoja huomasin uuden suomenhevostamman ja rautiaan ruunan jonka rotua en tunnistanut, ehkä se oli risteytys. Kävelin Masan tarhalle, pujahdin aidan raosta sisään ja kävin tervehtimässä oria. En vieläkään päässyt yli sen ulkonäöstä, se oli upea. Annoin hoidokkini haistella minua samalla kun rapsutin sen säkää. Se näytti olevan hyvä rapsutuskohta. Taputin vielä hevosta kaulalle, ennen kuin lähdin takaisin talliin. Sisällä tallirakennuksessa huomasin Tainan siivoamassa karsinoita.
-Moi Taina! Voinko auttaa sua jotenkin?, kysyin toiselta.
-Ai, hei Isla! En nyt enää tarvitse apua, kun mulla on vain enää neljä karsinaa jäljellä, kiitos silti, tyttö vastasi ystävällisesti.
-Okei, mä meen sitten vaikka putsaamaan Masan varusteita. Onks se ok?, kysyin.
-On totta kai! Heppojen varusteet tarvitsevat aina siistimistä, ei ne ikinä voi olla liian puhtaita, Taina sanoi iloisesti.
-Selvähän se, mä meen sitten nyt hommiin, vastasin hymyillen.
Menin satulahuoneeseen, löysin sieltä sienen ja saippuaa. Kun minulla oli kaikki tarvittava, hain Masan suitset. Purin suitset osiin, jotta saisin ne putsattua nopeammin. Kastoin sienen veteen, niin että se oli kostea. Sitten hinkkasin sieneen nahkasaippuaa ja pesin sienellä turpahihnan ja otsapannan. Sen jälkeen minun täytyi jo pestä sieni vedessä ja laittaa saippua uudestaan, ja ryhtyä putsaamaan uusia suitsien osia. Siinä meni hetki, mutta sain suitset pestyä aina ohjien nahkaosiin asti. Olin jo kokoamassa suitsia, kun tajusin että kuolaimet olivat jääneet vaille huomiota. Huuhtelin kuolaimet juoksevalla vedellä ja hinkkasit pintyneet liat sormella pois. Huomasin nivelkuolainten yhdistymisosan olevan likainen, joten hain tallin haavojen hoitopaketista vanupuikkoja. Kastein puikon pään veteen ja sillä putsasin kuolainten keskustan. Kun vihdoin ja viimein sain puhtaat suitset koottua olin iloinen työni jäljestä. Seuraavaksi kohteekseni valikoin Masan satulan. Musta yleissatula oli selkeästi käytetty, mutta hyvin pidetty. Päätin antaa sille saman käsittelyn, kuin suitsille. Eli perus sieni ja saippuaa puhdistuksen. Irrotin satulasta jalustinhihnat, jotta saisin paremmin kaiken puhtaaksi. Putsasin ensin satulan istuin osat ja siipien päälliset. Laitoin vahingossa liikaa saippuaa, joten minun täytyi ottaa toinen sieni, jonka avulla pyyhin pois liiat saippuat. Seuraavaksi kävin läpi satulansiipien sisemmät osat, se oli hieman vaikeampaa saada täysin puhdistettua sillä vastinhihnat vaikeuttivat työtäni. Sain kuitenkin molemmilta puolilta puhdistettua melko hyvin kaiken. Viimeiseksi käänsin satulan ylösalaisin ja putsasin satulan alapuolen, tarkistin myös samalla ettei satula ollut rikki. Tapa oli tullut minulle, kun olin pienempänä huomannut erään satulan olevan rikki alapuolelta. Olin saanut palkinnoksi ilmaisen ratsastustunnin, sillä rikkinäinen satula olisi voinut satuttaa hevosta. Muisto hymyilytti, olin ollut silloin niin ylpeä asiasta. Lopuksi taitoin sienen kaksinkerroin ja laitoin jalustinhihnan sienen väliin. Näin pystyin nopeammin putsaamaan hihnan, toistin saman toisen hihnan kanssa. Viimeistelin vielä työni nahkarasvalla. Hymyilin tyytyväisenä itseeni, kaikki nahkainen oli nyt putsattu. Päätin siirtyä satulahuovan pariin, se oli yllättävän siisti. Ei hikinen tai hiekkainen, eikä kulumia, se oli vain karvainen. Otin Masan harjapussista kovemman harjan, ja aloin sillä harjamaan karvoja pois huovasta. Se oli vaikeaa, sillä harjalla ei saanut kovin hyvin kankaasta karvoja pois, joten päädyin ottamaan suurimman osan karvoista käsin. Olin aivan uppoutunut työhöni, enkä siksi kuullut Amandan tuloa satulahuoneeseen.
-Putsaatko sä vieläkin varusteita? Taina kertoi, että olit tullut ja mennyt miltei heti tänne varusteista huolehtimaan. Voi sun kanssa, Amanda sanoi hämmästyneenä nauraen.
-Mitä? En tiennyt mitä tehdä ja ajattelin että tämä olisi edes hyödyllistä, vastasin hämmentyneenä.
-Ei mitään, minua vain huvittaa se, että kaikista jutuista mitä saisit tehdä päädyit varusteiden putsaamiseen, Amanda vastasi.
-Mitä minä sitten olisin voinut tehdä?, kysyin.
-Hmmm… Oletko sä ikinä juoksuttanut hevosta?, Amanda kysyi pilke silmäkulmassa.
-En, miten niin?, kysyin ymmärtämättä mitä Amanda ajoi takaa.
-Etkö? No sittenhän me ehdottomasti juoksutetaan Masaa!, hän vastasi.
-Oikeesti? Meen heti hakeen Masan tarhasta, sanoin innostuneena.
Huomasin Amandankin tulevan iloiseksi, kun hän näki minun iloni. Laitoin nopeasti käyttämäni tavarat paikoilleen, harjat pussiin ja satulahuopa telineeseen, saippua ja sieni hyllyyn. Innostuksessani astuin melkein Kelso-pupun päälle, joka makoili satulahuoneessa.

Kävelin innoissani Masan tarhalle käsissäni ostamani riimu ja riimunnaru, en ollut vielä kertonut niistä Amandalla ja mietin miten hän reagoisi siihen. Ajatukseni keskeytyivät, kun saavuin orin tarhalle. Pujahdin taas aidanraosta sisään ja kutsuin friisiläistä. Se tuli korvat höröllä, näky sai minut hymyilemään. Silitin hevosta hetken, ennen kuin riisuin siltä vanhan riimun, ja laitoin uuden sinisen tilalle. Suurennin riimua vielä säädettävästä niskahihnasta, ja tadaa! Masalla oli uusi nätti riimu, vanhan ruskean tilalla. Napsautin vielä riimunnarun kiinni, ja olimme valmiita lähtemään talliin. Sain tarhan portin ongelmitta auki yhdellä kädellä, kiitos Masan rauhallisen luonteen. Talutin hoidokkini talliin ja kiinnitin sen tällä kertaa käytävälle Amandan avustuksella.
-Mistä sinä olet tämän riimun ja narun löytänyt?, Amanda kysyi kiinnostuneena.
-Ostin ne tänään Equestrian PRO:sta, tykkäätkö?, kysyin harjaten samalla Masaa.
-Ne on oikein hyvät, mutta ei sinun olisi tarvinnut, Amanda vastasi.
-Ei niin, mutta mä halusin, vastasin hymyillen.
Sitten me molemmat hiljennyimme, minä laitoin Masaa kuntoon ja Amanda katsoi, että kaikki meni niin kuin pitääkin. Päätimme yhdessä, että emme laita juoksutusvyötä, vaan juoksutamme pelkillä suitsilla ja liinalla. En voinut olla tuntematta ylpeyttä, kun talutin Masan maneesiin. Talutin oria uralla, kun Amanda käveli vieressäni kertoen mitä minun pitäisi tehdä. Hän joutui pari kertaa selittämään asioita uudestaan, kun en ollut täysin varma kuulemastani. Viimein olin valmis juoksuttamaan hoidokkiani. Talutin ensin orin keskelle kenttää ja siinä isolla ympyrällä kaksi kierrosta. Sitten siirryin ympyrän keskelle Amandan viereen, hän seisoisi siinä koko ajan ja opastaisi minua. Pidin oikeassa kädessäni juoksutusliinaa ja vasemmassa oli pitkä juoksutusraippa ja juoksutusliinan loppupää. Annoin orin kävellä isolla ympyrällä, samalla kun yritin päästä jyvälle siittä mitä minun piti tehdä. Raippa tuntui niin isolta ja painavalta kädessäni, pelkäsin etten osaisi käyttää sitä. Vaikka sillä ei edes koskettukaan hevoseen. Se että Amanda oli koko ajan siinä tukena ja turvana rauhoitti minua niin paljon, että sain rohkeutta jatkaa juoksutusta.
-Ravi!, sanoin samalla kun näpäytin raipalla maata, niin että siitä kuului ääni.
Masa siirtyi kuuliaisesti raviin käskystäni, olisin voinut kiljua ellen olisi tallilla. Vilkaisin Amandaa, ja näin hänenkin hymyilevän. Katselin jälleen lumoutuneena friiläisen ravia. Pidin kuitenkin silmällä, ettei Masa saisi päähänsä hidastaa. Annoin sen ravata kolme kierrosta, ennen kuin siirsin sen käyntiin.
-Prrr, soo. Käynti, sanoin, ja jälleen Masa totteli minua kuuliaisesti.
Keräsin liinaa niin, että ori joutui pienentämään ympyrää koko ajan. Kun Masa oli enää viiden metrin päässä minusta, annoin sille pysähdyskäskyn samalla tavalla kuin käskin sen hidastaa käyntiin. Hevosen ollessa paikoillaan kävelin sen luokse kehuin ja taputin sitä. Kiinnitin juoksutusliinan toisen puolen kuolainrenkaaseen. Sitten talutin Masaa taas hetken isolla ympyrällä, että se saa kiinni tehtävästä. Siirryin takaisin keskelle, ja tällä kertaa pyysin orilta ravia miltei heti kun olin asemissa. Vanhus nosti jälleen ihanan ravinsa.
-Haluatko kokeilla laukassa juoksuttamista?, Amanda kysyi.
Nyökkäsin hänelle. Hengitin oikein syvään, kyllä minä tämän osaisin.
-Laukka!, sanoin ja maiskutin orille.
Ori nosti kauniin, aavistuksen kooton laukan. Näin mielessäni kuvan Masasta kootussa laukassa koulukentillä. En voinut kuin todeta jälleen, että edessäni oli yksi maailman upeimmista olennoista. Friisi laukkasi muutaman kierroksen, ennen kuin siirtyi itse ravin kautta käyntiin. En pannut vastaan, sillä oli muutenkin jo aika lopettaa. Masa sai kävellä nelisen kierrosta ennen kuin aloin taas kerätä liinaa. Annoin raipan Amandalle, joka laittoi sen paikoilleen. Sitten menin orin luo joka oli jo pysähtynyt. Olin onnellinen siinä hetkessä. Halasin Masaa miettimättä miten se reagoisi.
-Olet ihana, tiedäthän sen?, kuiskasin sille.
Tunsin orin selässäni, kun se piti turpaansa selässäni hetken, ennen kuin se nosti päänsä katsoakseen Amandaa, joka hymyili meille.

Vastaus:

Iihana tarina! Alkoi itseänikin hymyilyttämään lukiessa :D Sovitte oikein hyvin yhteen Masan kanssa.
Tarinasta palkkioksisaat 65v€. Sait myös suoritettua NEWBIE-merkin, josta saat 150v€. :)

Nimi: Alexandra

25.01.2019 18:32
Hades - Hemuli
Hoitotarina nro 3

Nimi: Alexandra

25.01.2019 18:31
Heräsin aikaisin aamulla. Kello oli vasta 6.45. Olin ajatellut herääväni aikaisin, jotta ehtisin tänään ensiksi käydä tallilla hyppäämässä esteitä ja putsata kaikki Hemulin varusteet kunnolla sekä ehtiä vielä töihin ja tekemään kotihommia.
Laitoin tallivarusteet kasaan, vaihdoin tallivaatteet päälle ja söin aamupalan. Laitoin varustekassini auton takakonttiin ja raahasin itseni autoon myös. Huomasin että ulkona satoi kovasti. Se tarkoitti että en voisi ratsastaa kentällä, vaan minun pitää mennä maneesiin ratsastamaan. kävelemään yksityistallia kohti. Tänään pihalla ei näkynyt tullessani yhtäkään autoa.
Kovasta sateesta huolimatta pääsin tallille asti. Otin kassin autosta ja lähdin kävelemään kohti yksityistallia.
Jätän varustekassini vain pikaisesti tallin varustehuoneeseen ja menen maneesiin rakentamaan esteet valmiiksi.
Maneesissa ei ole ketään ratsastamassa. Rakennan aika yksinkertaisen tehtävän. Toiselle pitkälle sivulle tulee kaksoissarja, toiselle pitkälle sivulle tulee yksi tasaokseri ja toisessa päädyssä on puomi-kavaletti-puomi sarja. Kun esteet oli rakennettu suuntasin tieni takaisin talliin.
Tallissa heti kun Hemuli huomasi tulleeni, se hirnui iloisesti. Menin rapsuttelemaan sitä. Toimin tänäänkin samalla tavalla kuin viime kerroilla. Ensin menen varustehuoneeseen, ja otan sieltä Hemulin varusteet ja harjat sekä vien ne heti Hemulin karsinalle.
Nyt hevoset oli otettu jo sisälle ja ne olivat syöneet aamuruokansa. Menin karsinaan ja otin Hemulilta sen talliloimen pois. En laita Hemulia useinkaan karsinassa kiinni, koska se on niin kiltti ja se pysyy paikoillaan koko harjauksen ja varusteiden laiton ajan.
Onneksi tänään Hemuli ei ollut ollenkaan kurainen, joten aloitin sen harjaamisen pölyharjalla. Pölyharjan jälkeen kävin Hemulin läpi myös pehmeällä harjalla. Sillä harjasin myös jalat. Sen jälkeen otan kaviokoukun ja putsaan Hemulin kaviot. Tänään niissä oli vain pikkaisen hamppukuiviketta, jota on karsinoissa kuivikkeena.
Huolellisen harjauksen jälkeen laitan Hemulille jännesuojat etujalkoihin ja suojat myös takajalkoihin. Laitan Hemulille sen estehuovan ja estesatulan. laitan Hemulille myös sen meksikolaissuitset päähän. Menin varustehuoneeseen vaihtamaan lenkkarit ratsastussaappaisiin ja laittamaan kypärän päähän ja hanskat käteen, niin kuin aina, sekä otin myös esteraippani mukaan.
Talutan Hemulin ulos vesisateeseen. Yritän mahdollisimman nopeasti päästä maneesiin, ettei Hemuli ja kaikki sen varusteet tule aivan märiksi.
Onneksi maneesi on melkein yksityistallin vieressä, joten kumpikaan ei ehtinyt kastua sateessa. Maneesissa ei edelleenkään ole ratsastamassa ketään. Toisaalta se on kiva, kun saa ratsastaa rauhassa, toisaalta tuntuu yksinäiseltä kun kukaan ei ole tallilla samaan aikaan ratsastamassa.
Sitä enempää murehtimatta, talutan Hemulin kaartoon ja kiristän Hemulin satulavyön. Hemuli mulkaisee minua taas vihaisesti, muttei tee mitään. nousen satulaan ja säädän vielä jalustimet. Sitten lähdin kävelemään alkukäyntejä.
Hemuli oli tosi reippaan tuntuinen, varmaankin sen takia, että maneesissa oli esteet joita Hemuli rakastaa hypätä. Tein taas tavallisen lämpän, joka oli aika kevyt. Kävelin ensin yhteen suuntaan, ja tein paljon pysähdyksiä ja pari ravivolttia. Kävelyn jälkeen ravailin molempiin suuntiin ja tein käyntisiirtymisiä ja ravi voltteja.
Sen jälkeen laukkasin molempiin suuntiin suoraa uraa pitkin pari kertaa. Laukassa Hemuli oli todella reipas, ja tekikin pari pikku pukkia. Lämpän jälkeen annoin Hemulille käyntitauon.
Sen jälkeen olikin aika hypätä. Ensin tulin ravissa puomi-kavaletti tehtävän ja nostin kulmassa laukan. Sen jälkeen hyppäsin pysty-sarjan, joka oli noin 50 cm korkea. Hemuli laukkasi niin reippaasti, että oli lähellä etten tippunut toisessa hypyssä kun askeleet ei oikein mahtunut. Onneksi pysyin kyydissä, ja laukkasin lyhyelle sivulle asti, josa siirsin raviin ja tulin saman tehtävän uudestaan.
Toisella kertaa sian Hemulin laukkaamaan paljon rauhallisemmin jolloin oli helpompaa pysyä satulassa. Kokeilin seuraavaksi hypätä okserin, joka oli isompi, noin 75 senttinen. Vaihdoin suuntaa ensiksi. Sitten olikin aika nostaa laukka. Kun Hemuli huomasi mikä este oltiin hyppäämässä, se kiihdytti vauhti ennestään, enkä saanut sitä enää hidastettua.
Hyppy oli niin iso, että tasapainoni petti ja tipuin maahan. Hyvä että minulla oli kypärä, sillä muuten olisin lyönyt pääni aika pahasti maahan, kun lensin pää edellä satulasta. Onneksi maneesin ovi oli kiinni, joten Hemuli ei päässyt kuitenkaan karkaamaan. Myöskään minuun ei sattunut, joka oli varmasti onni, sillä hyppy oli kuitenkin niin iso ja lensin pää edellä maahan.
Hemuli oli kuitenkin hyvin kiltillä päällä, joten sain sen kiinni nopeasti. Nousin takaisin satulaan ja pyyhin isoimmat hiekat housuistani. Päätin lopettaa hyppimisen tältä päivältä. Halusin silti kuitenkin hypätä okserin vielä kerran onnistuneesti. Nostin laukan uudelleen ja tein paljon pidätteitä, ettei Hemuli lähde uudestaan käsistä. Tällä kertaa hyppy oli pienempi, eikä puomejakaan tippunut joten kiitin Hemulia ja aloin tekemään loppulämppää.
Loppulämppä oli oikeastaan pelkkää uralla ravailuja molempiin suuntiin, tein myös pari päätympyrää taivuttaakseni Hemulia edes vähän.
Kun ratsastus oli valmis, tulin alas satulasta ja nostin jalustimet ja löysäsin satulavyötä. Talutin Hemulin takaisin talliin.
Ratsastukseni aikana sade oli jo loppunut ja aurinko paistoi. Taivaalla näkyi kaunis sateenkaari kaikissa loisteikkaissa väreissään
Tallissa vein Hemulin taas pesupaikalle, koska sen hikiläikät pitää pestä hyvin. Otin varusteet pois ja vein ne varustehuoneeseen odottamaan puhdistusta. Otin myös likaiset suojat pois ja vein ne varustehuoneeseen.
Otin vesiletkun ja kastelin ensin Hemulin kokonaan. Seuraavaksi otin sienen ja shampoota jota hieroin kaikkiin hikiläikkiin. Kun shampoo oli hierottu hyvin, pesin sen pois puhtaalla sienellä. Huolellisen pesun jälkeen laitoin Hemulille sen kuivatusloimen ja vein sen karsinaan. Tarjosin sille myös melassivettä, jotta se varmasti saa juotua tarpeeksi vauhdikkaan tunnin jälkeen. Hemuli joikin reippaasti koko ison sangon tyhjäksi.
Sanoin hei Hemulille, suljin karsinan oven ja vein sangon takaisin paikoilleen. Sen jälkeen menin varustehuoneeseen ja vaihdoin lenkkarit jalkaan ja laitoin kypärän ja hanskat takaisin varustekassiini.
Nyt oli varusteiden putsauksen aika. Aloitin pesemällä kuolaimet. Huuhtelin ne huolellisesti lämpimällä vedellä. Sen jälkeen putsasin satulan ja suitsien nahkaosat nahkasaippualla. Hinkkasin kunnolla kaikki liat pois. Pyyhin ylimääräisen saippuan pois pyyhkeellä. Sen jälkeen viimeistelin nahkaosat suitsista ja satulasta nahkarasvalla. Olin hyvin tyytyväinen lopputulokseen. Suitset ja satula kiilsivät ja nahka tuntui ihanan pehmeältä. Tein saman jutun myös satulavyölle joka oli myös nahkaa ja nyt yllättävänkin likainen.
Seuraavaksi oli suojien vuoro. Ne olivat aivan hiekkaiset ja sisältä myös hikiset joten päätin vain laittaa ne pesukoneeseen. Pesukoneen yläpuolella luki: ”Jos peset suojiasi, katsoisitko onko likaisten pinteleiden kori täynnä. Jos on, olisitko ystävällinen ja pesisitkö ne samalla. Joku tallin työntekijöistä tyhjentää pesukoneen puolestasi kun se on valmis”. Kuinka ystävällisiä tämän tallin työntekijät oikein ovat! Päätin siis katsoa onko kori täynnä. Se oli aivan täynnä, joten laitoin ne suojien kanssa pesukoneeseen. Kone tuli aivan täyteen joten laitoin sen heti päälle. Onneksi minun ei tarvitse odottaa sen valmistumista, vaan voin lähteä nyt kotiin. Otin varustekassini varustehuoneesta ja kävelin autolle.
Pilvet olivat jo peittäneet auringon, joten sateenkaarta ei enää näkynyt. Se oli harmi. Laitoin varustekassin auton takakonttiin ja lähdin ajamaan taas kotia kohti.
//Sainko nyt siis tehtyä sen NEWBIE - merkin tehtyä, ja ne laastari- ja sateenkaari-merkit ?

Vastaus:

Kivan tapahtumarikas tarina! Saitkin ruhtinaalliset kolme merkkiä yhdessä tarinassa kasaan :D Tarinasta saat + 47v€
Newbie-merkistä saat +150v€, laastari- ja sateenkaari -merkistä kummastakin +25v€

Nimi: Alexandra
Kotisivut: http://https://ibb.co/xG3mqnY/

24.01.2019 20:42
Tässä olisi Hemulin varusteita & harjoja, toivottavasti ne kelpaavat :)
upotuskoodi: https://ibb.co/xG3mqnY

Vastaus:

Kelpaavat todellakin, hieno piirros! Saat tästä 30v€ + Lainapensseli -merkin, josta +15v€

Nimi: Alexandra

24.01.2019 19:44
Hades - "Hemuli"
Hoitotarina nro 2

Kello oli 14.15 iltapäivällä. Olin juuri tullut töistä, ja nyt oli aika lähteä tallille. Ensin kuitenkin pakkasin vähän eväitä mukaan, vaihdoin tallivatteet päälle ja pakkasin muut varusteet pussiin.

Ennen kuin vein tallikamat autoon, soitin Amandalle varmistaakseni että maneesi tai edes kenttä on varmasti vapaa jotta voin juoksuttaa Hemulilla ja ehkä jopa sillä ratsastaa sen jälkeen maastossa. Onneksi maneesi ja kenttä molemmat olivat vapaana. Laitoin tallivarusteet auton takakonttiin ja lähdin ajamaan taas kohti Trefoil Hill:in tallia.

Ajomatka tallille sujui hyvin, ilman ylimääräisiä ongelmia. Pihalla näkyi taas se sama auto, mikä siellä oli eilenkin. Tunnistin sen Amandan autoksi. Hymyilin, sillä oli mukavaa nähdä että tallin pyörittäjäkin käy usein tallilla, eikä vain istu toimistossaan.

Hyppäsin ulos autosta ja otin varustekassini auton takakontista. Kävelin ensin viemään kassini yksityishevosten tallin varustehuoneeseen ja sen jälkeen menin toiseen talliin katsomaan tallin ilmoitustaulua. Halusin tarkistaa, että voihan maastoon mennä tänään illalla vielä tekemään pienen ratsastuskierroksen. Onneksi mistään esteistä vei oltu ainakaan ilmoitettu, joten voin lähteä hyvillä mielin hoitamaan Hemulia.

Tallissa Amanda oli juuri tuomassa ilmeisesti tallin uutta yksityishevosta, Hilmaa tarhasta. Kysyin Amandalta, että onko Hemuli vielä tarhassa. Amanda kertoi että Hemuli oli vielä tarhassa ja hän kysyi voisinko ystävällisesti tuoda sen itse talliin kun Amandalla on vielä muutakin hommaa. Tarjouduin ystävällisesti auttamaan, mikä on hyvin normaalia, koska en oikein uskalla/tajua sanoa mitään muuta kuin ”joo” tai ”kyllä” :D

Tallin vieressä olivat tarhat. Oli hyvä että tarhat eivät olleet ihan pihapiirissä, muttei kauhean kaukanakaan. Hemuli oli reunimmaisessa tarhassa, jossa se kuljeskeli iloisena. Nyt kun ei satanut, tuulenut kovasti eikä ollut pakkasta, niin Hemuli sai olla ilman loimea ulkona.Otin portin vieressä olevasta koukusta Hemulin riimun ja riimunnarun. Kutsuin Hemulia nimellä, ja se iloisen oloisena tuli luokseni. Minä en taas ollut iloinen, sillä eilisen yösateiden takia tarhoissa oli pari muta lammikkoa. Tietysti Hemulin oli ollut pakko mennä siihen piehtaroimaan ja nyt se oli aivan mutainen, koska sillä ei ollut loimea päällä. ”Jee!”, ajattelin hyvin tylsistyneenä. Talutin Hemulin tallissa olevalle pesupaikalle. Hain varustehuoneesta sen varustekopan ja otin kumisuan esiin.

Aloin harjaamaan ”ihanaa” mutakerrosta Hemulin päältä pois. Valehtelematta siinä kesti melkein vartti saada yhdeltä puolelta kaikki muta pois. Vajaan puolen tunnin jälkeen Hemuli oli harjattu. Sitten oli kavioiden vuoro. Niissä oli myöskin täynnä’ ”ihanaa” mutaa. Onneksi sain mudan pois kavioista, eikä siiinä kestänyt edes kauaa. Laitoin sille pintelit etujalkoihin tukemaan niitä. Sen jälkeen kävin hakemassa varustehuoneesta juoksutusvyön ja samalla laitoin kypärän päähän sekä hanskat käteen. Ajattelin juoksuttaa Hemulin lenkkareilla, koska niillä on helpompi liikkua kuin nahkaisilla saappailla. Hemuli meni puolelta toiselle pesupaikalla, kun yritin laittaa juoksutusvyötä sille. Lopulta sain sen oikeaan kohtaan. Suitset sain Hemullille ongelmitta, eikä se heilutellut sen päätään.

Talutin Hemulin ulos tallista kentälle. Yösateiden ansiosta kenttä oli vähän kostea niin ettei hiekka pöllyä liikaa juoksutuksen tai ratsastuksen aikana. Ensin kävelytin Hemulia ympäri kenttää aluksi molempiin suuntiin.

Ensiksi annoin Hemulin mennä ihan rauhassa käyntiä ympyrällä. Hemuli kulki nätisti ympyrällä ravissakin, jos mukaan ei lasketa pari pikku pukkia :D Seuraavaksi vaihdoin suuntaa ja annoin Hemulin ravata toiseenkin suuntaan rennosti. Yritin ensin saada Hemulin nostamaan laukan käynnistä pelkillä ääniavuilla. Se ei kuitenkaan onnistunut. Onneksi olin ottanut mukaan juoksutusraipan, jonka avulla sain Hemulin laukkaamaan. Laukassa Hemuli innostu tekemään pukkeja. Hemulia rauhoitellessa ajattelin, että en kyllä olisi halunnut olla kyydissä jos ratsuni tekisi tuollaisia pukkeja :D Rauhoittelin Hemulia, joka siirtyi parin energisen laukkakierroksen jälkeen takaisin ravin kautta käyntiin.

Vaihdoin suuntaa. Ensimmäiset käynti- ja ravikierrokset sujuivat ilman temppuiluja. Yllätyin, kun laukassa Hemuli ei tehnyt yhtään pukkeja, vaan laukkasi nättiä laukkaa ympyrällä sopivasti asettuneena sekä ilman pukkeja. Kehuin Hemulia paljon, siirsin sen raviin ja annoin sen ravata rennosti loppuravit. Kehuin lopuksi vielä paljon Hemulia, annoin sille pari porkkanan palaa ja kävelytin sitä vielä ympäri kenttää lopuksi.

Minun piti väistyä kentältä, hieman ennen kuin olin valmis loppukävelyssä, sillä kenttää oltiin tulossa tasoittamaan. Onnekseni sain kävelyttää Hemulin loppuun kaikessa rauhassa.

Avatessani kentän porttia, Hemuli meinasi tulla ylitseni, sen haistaessa että nyt tarjoillaan hevosten päiväkaurat. Onneksi sain Hemulin takaisin hallintaani, ennen kuin onnettomuuksia ehti tapahtua.
Tallissa vein taas Hemulin pesarille, koska silloin saan rauhassa ottaa siltä varusteet pois ja ettei se syö kaurojaan kuolaimet suussa :D Ensiksi otin suitset pois Hemulilta ja vaihdoin sille riimun päähän. Sitten otin juoksutusvyön pois ja kerin pintelit pois. Vein ne takaisin varustehuoneeseen. Katsoin kellostani mitä kello oli. Se näytti jo 17.10. Tajusin että minun oli kiirehdittävä, ja etten ehtisi tänään mennä maastoon ratsastamaan koska minun piti mennä tekemään päivän kotityöt. Harjasin silti Hemulin huolellisesti ja tarkistin ettei kavioihin ollut tarttunut mitään isompia roskia. Onneksi kavioissa oli vain vähän hiekkaa, joten voin viedä sen heti karsinaan pesun jälkeen. Oikeastaan vain huuhtelin Hemulin, koska käytin vain vettä. Onneksi Hemuli ei ollut kauheasti hikoillut juoksutuksessa pukeista huolimatta. Laitoin sille kuivatusloimen päälle ja vein sen karsinaan. Karsinassa Hemuli alkoi heti syödä kaurojansa.


Kävin hakemassa varustehuoneesta tavarani. Samalla pesin Hemulin kuolaimet ja putsasin suitset ja juoksutusvyön nahkasaippualla. Sanoin vielä heipat Hemulille ja lähdin kävelemään autolle.

Autossa vielä söin evääni. Olin ottanut evääksi sämpylän ja pizzapalan sekä juomaksi kahvia. Eväiden syönnin jälkeen lähdin ajelemaan takaisin kotiin.

//Sainko nyt siis sen NEWBIE - merkin 2. osan tehtyä?

Vastaus:

Ihana tarina jälleen! Saat merkin 2. osan tehtyä ^^ Tarinasta saat 43v€

Nimi: Isla Aarnio
Kotisivut: http://https://ibb.co/album/d0NK8v/

23.01.2019 17:44
Piirsin Masan varusteita. En tiedä, että onko siinä kaikki mitä Masalla on, mutta toivottavasti se on ok. ja linkki on taas kotisivut kohdassa ^

Vastaus:

Hieno kuva! Kyllä näyttävät Masan varusteilta:) Saat tästä 30v€ kaappiisi.

Nimi: Alexandra

23.01.2019 14:55
Hades "Hemuli"
Hoitotarina nro 1

Heräsin aikaisin aamulla. Eilen illalla olin vienyt Hemulin uudelle tallille Trefoil Hill:iin ja tänään olin menossa takaisin tutustumaan paremmin paikkoihin. Tänään on myös tarkoituksena ratsastaa Hemulilla.
Auto pysähtyi tallin pihalle, ensin katsoin kelloa. Se näytti 8.25. Huh! Tiesin olevani hyvissä ajoin tallilla jotta ehdin ratsastaa Hemulilla ja tutkia hieman paikkoja. Nyt kuitenkin, elän tässä hetkessä joten minun piti ottaa varustepussini ja menin talliin. Tallissa miinut huomatessaan Hemuli tervehti hirnahtamalla. Silitin hetken sitä ja sitten etsin varustehuoneen ja jätin tavarani sinne. Otin Hemulin harjalaukun varustehuoneesta ja palasin harjaamaan Hemulia. Hemuli vaikutti sopeutuneen uuteen talliin nopeasti, ja se vaikutti muutenkin iloiselta. Harjasin Hemulin huolellisesti joka puolelta ja katsoin vielä lopuksi ettei jaloissa olut mitään haavoja ennen pinteleiden laittoa. Onneksi haavoja ei ollut yhtään.
Laitoin Hemulille satulan selkään ja suitset päähän. Tänään Hemuli antoi laittaa kiltisti kuolaimet suuhun, eikä vetänyt päätään ylös niin kuin se joskus tekee. Laitoin hetkeksi Hemulin vielä kiinni hetkeksi, ja menin varustehuoneeseen hakemaan kypärän ja saappaat. Vaihdoin lenkkarit saappaisiin ja laitoin kypärän päähän. Katsoin vielä peilistä että onhan minulla kaikki tarvittava. Sen tarkistettuani menin takaisin Hemulin luo ja lähdin taluttamaan sitä pihalle. Pihalla mietin: ”Pitäisikö mennä kentälle vai maneesiin?. Valitsin maneesin, koska ulkona oli vielä aika kylmä ja tuuli oli myös aika kylmä.
Maneesissa ei ollut ketään, jota vähän ihmettelin koska en tallissakaan ollut törmännyt kehenkään. Sitä enempää miettimättä kiristin satulavyön. Hemuli mulkoili minua hieman vihaisen näköisenä, koska se ei tykännyt yhtään satulavyön kiristyksestä. Nousin satulaan ja säädin vielä jalustimet sopivan mittaisiksi.
Alkukäynneillä huomasin kuinka Hemuli vähän vältteli seiniä, varmaankin sen takia että seinillä on koulukirjaimet ja puomeja.
En ajatellut tehdä mitään erikoista ratsastusta, koska olihan tämä ensimmäinen päivä tällä tallilla. Ensin tein käynnissä vain muutamia voltteja sekä pysähdyksiä. Ravailin rennosti sen jälkeen molempiin suuntiin jotta Hemuli rentoutuisi enemmän ja tuntisi olonsa mukavammaksi. Ravailun jälkeen laukkasin pari kertaa keskiympyrällä molempiin suuntiin jotta Hemuli vähän taipusi kyljistä ja etten ratsasta vain suoralla uralla.
Kevyen laukkailun jälkeen ravailin loppuravit ja tein muutaman hassun ravivoltin. Kiitin Hemulia taputtamalla sitä kaulalle ja annoin pitkät ohjat. Kaarrossa taputin Hemulia vielä kiitokseksi ja löysäsin sitten selästä käsin satulavyötä. Tulin alas satulasta ja nostin jalustimet ylös. Kun lähdin taluttamaan hevostani tallille päin, huomasin auton parkkeerattuna oman autoni viereen. Olin iloinen siitä että tiesin jonkun muunkin olevan nyt tallilla.
Tallissa talutin Hemulin karsinaan jossa ajattelin nyt hoitaa sen pois. Otin ensin suitset ja sitten satulan pois. ”Hmm… Pintelit ovat hiukan kuraiset joten ne pitää viedä vielä lopuksi pesuun”, ajattelin itsekseni. Harjailin Hemulia ja annoin sille sen ruokakuppiin 2 pientä porkkanaa palkaksi. Suljin karsinan ja vein Hemulin varusteet ja harjapussin takaisin paikoilleen satulahuoneeseen. Kun olin pesemässä kuolaimia, näin suunnilleen keski-ikäisen naisen tulevan satulahuoneeseen. Kuivasin nopeasti kuolaimet ja jätin ne hetkeksi naulaan roikkumaan. Tervehdin naista hiukan ujosti, mutta kuiten jotenkuten iloisesti. Nainen kertoi nimekseen Amanda, ja että hän ontallin pyörittäjä ja se kenelle olin ottanut aluksi yhteyttä etsiessäni Hemulille uutta tallipaikkaa. Vaihdoimme nopeaan kuulumisia ja koska Amandan piti vielä mennä katsomaan onhan tallin hevosilla kaikki Ok. ”Onpa kiva tallin omistaja! Tulen varmasti pitämään tästä tallista myöhemmin vielä lisää!” Ajattelin innoissani. Kuitenkin ennen kuin Amandaksi esittäytynyt nainen lähti toiseen talliin, kysyin vielä minne likaiset pintelit laitetaan. Sain tietää että ne laitetaan satulahuoneessa olevaan mustaan pyykkikoppaan. Heitin pintelit sinne ja jatkoin kuitenkin varusteiden putsausta. Varusteiden ollessa puhtaat vaihdoin saappaat lenkkareihin ja laitoin kypärän ja hanskat takaisin varustepussiini.
Otin varustepussin käteen ja katsoin puhelimesta mitä kello on. Kello oli jo 12.45. Ajattelin että en ehdi katsoa paikkoja yhtään enempää, koska minulla oli jo kiire kotiin tekemään muita arjen askareita. Sanoin heipat vielä Hemulille ja silitin sitä hieman. Sitten lähdin kävelemään autolle päin. Heitin tavarani auton takakonttiin ja lähdin ajamaan takaisin kotiin.

Vastaus:

Hyvö tarina, hyvin kuvailtu! Saat tarinasta 33v€ ja Lainakynä -merkin, josta +15v€!

Nimi: Isla Aarnio
Kotisivut: http://https://ibb.co/album/d0NK8v/

22.01.2019 15:11
Piirrokseni on kotisivut kohdassa :)

Vastaus:

Aivan ihana piirros Masasta! <3 Saat piirroksesta 25v€ ja lainapensseli-merkin, josta +15v€, kaappiisi.

Nimi: Isla Aarnio

13.01.2019 10:58
Luku 1 Tästä se alkaa

Istuin työpöytäni ääressä tuskastuneena. Yritin keskittyä ruotsin läksyihin, mutta ajatukseni oli muualla. Riimulan talli, jolla olen ratsastanut viimeiset kaksi vuotta suljetaan. Tallin omistaja muuttaa pois, ja hän aikoi myydä suurimman osan hevosista. Yksi noista hevosista oli lempiratsuni, suomenhevostamma Himpuli. Olin eilen saanut hyvästellä tamman ja tänään sen uusi omistaja hakisi sen pois. Olin surullinen, koska en näkisi Himpulia enää. Mieltäni vaivasi myös kysymys, missä minä nyt ratsastan? Tietääkseni Riimulan talli oli ollut paikkakunnan ainoa ratsastuskoulu, tietenkin oli muitakin talleja, mutta ne olivat yksityisiä. Joudunkohan minä lopettamaan ratsastuksen? Pelkkä ajatuskin hirvitti, olin ratsastanut toiselta luokalta asti, en voisi lopettaa nyt.
Sysäsin ruotsin kirjan syrjään, ja otin puhelimeni pöydältä. Selasin läpi viestini. Olin saanut paljon viestejä tallikavereiltani, mutta en jaksanut vastata. Huomioni kiinnittyi äitini lähettämään linkkiin. Linkki johti Trefoil Hill nimisen tallin sivuille. Aloin tutkia sivuja, kun ei minulla mitään muuta kivaa tekemistä ollut. Etusivulla luki isolla teksti ”Tallimme hevoset ottavat hoitajia! Yksityisille on tarjolla karsinapaikkoja!”, mitäköhän äiti ajoi takaa? Pian huomasin myös, että talli sijaitsi samalla paikkakunnalla kuin minä. Nyt minua alkoi todenteolla kiinnostaa. Kännykkäni värähti viestinsaapumisen merkiksi, avasin sen ja huomasin saaneeni uuden viestin äidiltäni. Viesti meni näin ”Jos haluat mennä tutustumaan, niin isäsi saapuu töistä 10 minuutin päästä. Hän voi kuskata sinut tallille :)”. Hymähdin, mistäköhän äiti aina tiesi mitä ajattelen tai tahdon?
Nousin ylös tuolistani, ja venyttelin raajojani. Aloin valmistautua lähtöön. Laitoin pitkät hiukseni poninhännälle ja puin ylleni lämpimän hupparin ja college-housut. Kun vaatetus oli kunnossa, kävelin portaat alas ja tein itselleni voileivän keittiössä. Söin voileivän samalla, kun tekstasin isälleni tallille menosta. Siirryin eteiseen, puin mustan villapipon, mustan takin ja ruskeat talvikengät. Kun isäni kaartoi pihaan, hyvästelin kissani Bilbon ja menin autoon.

Auto pysähtyi, sanoin heipat isälleni ja astuin ulos autosta. Talli ja sen ympäristö oli kaunis kokonaisuus. Paikka ei huutanut, että katso, minä olen rikas. Ainakin ulkopuolelta tilat näyttivät ammattimaisilta, siisteiltä mutta silti kotoisilta. Riimulan talli oli ollut sotkuisempi eikä se ikinä ollut näin ammattimaisen näköinen, mutta kotoisa se talli oli ollut. Olin niin keskittynyt näkemääni, että en edes huomannut isän lähteneen. Huomasin hevosia aika lähellä tallia olevassa tarhassa, joten päätin mennä katsomaan niitä. Kävelin rauhallisesti tarhalle, yritin samalla katsoa, että olisiko jossain tallin omistajaa tai työntekijää. Seisoin aivan kiinni puuaitaisessa tarhassa, niin että pystyin pitämään käsiäni ylimmän laudan päällä. Tarhassa oli vain yksi hevonen, punaruunikko poni. Minut huomatessaan ruuna ravasi luokseni aidan viereen. Se antoi minun silittää päätään ja rapsuttaa kaulaansa. Hymyilin, poni oli suloinen. Pälyilin ympärilleni, ei vieläkään ketään. Rapsutin ponia vielä hetken, ennen kuin se kyllästyi ja palasi heinäkasansa luo. Viereisessä tarhassa näytti olevan suomenhevonen ja puoliverinen, mutta en viitsinyt mennä tervehtimään niitä. Kaipasin vieläkin liikaa Himpulia. Katselin poniruunaa, kun kuulin takaani ääniä. Käännyin ja huomasin mustan koiran. Se katseli minua ja haukkui.
-Ralffi! Ole hiljaa! Ei hevosia saa haukkua!, naisääni huusin tallista.
Koira vaikeni ja tuli luokseni, kun kyykistyin. Kehuin Ralffia, sitten rapsutin sitä selästä. Tallista tuli ulos nainen, joka talutti mustaa suomenhevosoria.
–Ai, täällä olikin joku. Päivää, minä olen Amanda, nainen esittäytyi.
–Hei! Anteeksi, kun mä vaan tunkeuduin tänne tallille. Ja mun nimi on muuten Isla Aarnio, vastasin noustessani seisomaan rapsutus asennosta.
–Ai, sä oletkin Isla? Tervetuloa! Minä ja sun äiti olemme ystäviä, hän auttoi minua tallin pyörittämisessä, kun olin vasta perustanut Trefoil Hillssin. Eikä hän ole ikinä ikinä kertonut minusta?, Amanda kertoi samalla kun rauhoitteli oria.
–Kiitos, äiti on vain joskus kertonut, että hän auttaa jotain Amandaa tallilla. En ole ikinä kysynyt enempää, kun ei ole oikein kiinnostanut, vastasin hieman nolona.
-Äitisi vinkkasi, että sinä saattaisit tulla tänään käymään. Se talli millä kävit on kuulemma lopetettu. Haittaako sinua muuten jos kävellään vähän, kun tää meidän Petsku ei oikein malttaisi pysyä paikoillaan?, Amanda puheli.
–Ei haittaa. Ja joo, Riimulan tallin tie on tullut päätökseen, vastasin.
Amanda paransi otettaan orin riimunnarusta, ja lähti taluttamaan sitä tarhaan. Seurasin pari metriä taempana, sillä en tiennyt miten suokki käyttäytyisi, jos olisin ihan siinä vieressä. Oikean tarhan kohdalla, avasin portin Amandalle ja Petskulle. Kun ori oli irti Amanda tuli tarhasta ulos ja suljin portin hänen takanaan.
–No niin, nyt voidaan jutella ilman häirintää. Oletan, että tulit tänne koska haluat jatkaa hevosharrastustasi. Meillähän voi ryhtyä hoitajaksi, mutta tuntitoimintaa meillä ei ole. Tosin voin pitää sinulle tunteja silloin tällöin, jos osoitat olevasi sen arvoinen. Eli sinun täytyisi auttaa meitä välillä tallitöissä ja olla ahkera hoitaja, Amanda kertoi. –Joo, okei. Olen lukenut kaiken tiedon teidän nettisivuilta, ja saatan ehkä ryhtyä tänne hoitajaksi, kerroin.
–Hyvä, hyvä. Voisin nyt näyttää sinulla miljöötä ja kertoa vähän enemmän meidän toiminnasta. Aloitetaan vaikka tallista ja hevosista…, Amanda ryhtyi selittämään.
Seurasin Amandaa, hänen kertoessa, no kaikesta aina kissoista tilan historiaan. Sain tutustua talliin, Amandan tyttäreen Tainaan, pupuihin, maneesiin, kenttiin, koiriin, maanviljelytoimintaan, tuotantoeläimiin, käväisimme nopeasti myös yksityisten tallissa ja sain paljon tietoa hevosista. Kierros päättyi sinne mistä oli alkanutkin eli tarhoille.
–Kiitos, kun näytit minulla paikkoja. Minua jäi vain mietityttämään, se että sanoit hevosia olevan neljätoista, mutta näytit minulla vain kolmetoista. Voisimmeko me käydä katsomassa sitä viimeistä hevosta?, kysyin Amandalta.
–Totta kai! Mitens minä Masan unohdin? Se on tuolla kauimmaisessa tarhassa, Amanda vastasi ja lähti kävelemään tarhalle.
Seurasin perässä, ja yritin kuvitella mielessäni miltä Masa näyttäisi. Ehkä Masa oli iso suomenhevonen tai söpö poni tai komea puoliverinen. Kun saavuimme tarhan luo, olin hämmästynyt. Masa oli upea täydellisen musta friisiläisori. Tuijotin hevosta lumoutuneena, en ollut näin ihastunut edes siihen nättiin friisitammaan.
–Tuossa se meidän vanhus on. Se on herrasmies, mutta kuitenkin possu. Masahan on siis eläkeläinen kun ikää on kaksikymmentäyksi vuotta, tosin sillä semmosta köpöttelyä harrastetaan, Amanda kertoi.
Sitten Amanda kutsui Masaa nimeltä ja ori tuli tarhan toiselta puolelta luoksemme näyttävässä friisuille ominaisessa ravissa. Olin myyty, jos jotain hevosta hoitaisin, se hevonen olisi Masa. Friisiläinen hörisi meille, tai varmaankin Amandalle ruuan toivossa. Ojensin käteni haisteltavaksi, hevosen karvat kutittivat kämmentäni. Sitten ori pärskähti ja alkoi hamuamaan maasta heinänkorsia. Käänsin katseeni Amandaa, joka oli seissyt hiljaa vieressäni. Hän katseli Masaa tyytyväisen näköisenä.
-En kyllä olisi arvannut, että sinä Masan valitsisit. Semmoinen vanhus, kun se on, Amanda sanoi.
-Mistä sinä tiedät, että valitsen juuri hänet. Entä jos valitsenkin Bimun?, kysyin leikkisästi.
-Sen näkee, tyttö hyvä. Silmissäsi on sellainen kimallus, joka kertoo kaiken. Ja ennen kuin kysyt, niin kyllä. Saat hakea Masan tarhasta ja hoitaa sitä tallissa, Amanda vastasi hymyillen.
-Kiitos, mutta tulethan sinä opastamaan, kun en vielä kovin hyvin muista missä kaikki on, kysyin iloisena.
-Totta kai, en minä sinua sentään vielä yksin jätä, Amanda vastasi, ojentaen minulla samalla Masan riimunnarua, joka oli jätetty tarhan luo.

Otin riimunnarun, ja menin tarhaan lankkujen välistä. Ori katseli minua kiinnostuneena. Kävelin sen luo, puhuen koko ajan. Silitin hevosen kaulaa, miten upea otus se olikaan. Sillä oli riimu päässä, joten minun täytyi vain napsauttaa riimunnaru kiinni. Talutin Masan ulos tarhasta, Amanda huolehtiessa portista. En pystynyt lopettamaan hymyilyä. Talutin orin Amandan näyttämään karsinaan. Kiinnitin riimunnarun vetosolmulla karsinan kalteriin. Hain satulahuoneesta Masan nimikoidun harjakassin, ja ryhdyin putsaamaan kavioita, Amandan katsellessa karsinan ulkopuolelta. Masa oli kiltti, se hamusi selkääni, kun kumarruin putsaamaan etukaviota. Ori ei ollut likainen, se johtui varmaan siittä, että maata peitti lumipeite. Niinpä valitsin pölyharjan, ja harjasin sillä orin vartalon, päätä ja jalkoja lukuun ottamatta. Hain harjakassista pehmeämmän harjan, ja harjasin sillä varovasti friisiläisen pään. Otin vielä hevoskamman, ja yritin selvittää orin mahtavaa harjaa.
-Isla, ei sinun kannata sitä nyt ruveta selvittämään. Tuossa hommassa menee ikuisuus, Amanda sanoi.
Hätkähdin, olin aivan unohtanut, että Amanda oli karsinan ulkopuolella. Käännyin katsomaan häntä. Mietin, mitäköhän Amanda ajattelee minusta?
-Ai, okei. No, sitten minä taidan olla valmis, sanoin ja päästin Masan irti, otin myös riimun pois sen päästä.
-Teistä tulee hyvä pari. Sinun täytyy nyt enää tehdä pari juttua ja olet virallisesti Masan hoitaja, Amanda kertoi.
Tulin ulos karsinasta ja vein harjakassin takaisin paikoilleen. Amanda kertoessa, mitä minun piti tehdä. Kävin laittamassa ilmoitustaululle hoitajalistaan Masan kohdalle oman nimeni. Sen jälkeen allekirjoitin paperin, jossa kerrottiin, että olen tallin vastuulla ja minun täytyy noudattaa annettuja ohjeita ja sääntöjä. Olin iloinen, kun sain ne tehtyä. Olin virallisesti hoitaja. Vilkaisin tallin kelloa, olin ollut tallilla pari tuntia. Pitäisi varmaan lähteä kotiin. Otin puhelimen taskustani ja soitin isälleni. Hän lupasi tulla hakemaan. Menin sanomaan Amandalle, että isä on tulossa hakemaan. Menin hyvästelemään Masan. Sitten lopun odotusajasta silitin Didi nimistä koiraa.


Vastaus:

Aivan ihana aloitus hoitajuudelle! Tarina vei mukanaan ja tunnelma oli oikein mukava. Saat tästä tarinasta 55v€ ja Lainapensseli -merkin kaappiisi :)

©2019 Trefoil Hill || Virtuaalitalli - suntuubi.com